Faktatietoja Euroopan unionista
Euroopan parlamentti
Täytä tämä kenttä

Lentoliikenne: yhtenäinen eurooppalainen ilmatila

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan aloitteen tarkoituksena on tehostaa ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja vähentämällä Euroopan ilmatilan pirstoutuneisuutta. Tähän yleiseurooppalaiseen aloitteeseen voivat osallistua myös unionin naapurimaat.

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 100 artiklan 2 kohta

Tavoitteet

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva aloite käynnistettiin vuonna 1999, jotta voitaisiin parantaa ilmaliikenteen hallinnan (ATM)[1] ja lennonvarmistuspalvelun (ANS)[2] suorituskykyä yhtenäistämällä Euroopan ilmatilaa. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan potentiaaliset hyödyt ovat valtavia. Valmistuessaan vuosien 2030–2035 tienoilla se voisi kolminkertaistaa ilmatilan kapasiteetin, puolittaa ilmaliikenteen hallinnan kustannukset, parantaa turvallisuutta kymmenkertaisesti ja vähentää lentoliikenteen ympäristövaikutuksia 10 prosentilla vuoteen 2004 verrattuna[3].

Saavutukset

Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva aloite käynnistettiin vastauksena lennonvarmistuksesta aiheutuviin viivästyksiin. Aloitteella pyrittiin vähentämään Euroopan ilmatilan pirstoutuneisuutta jäsenvaltioiden, siviili- ja sotilaskäytön sekä eri teknologioiden kesken, jotta voitaisiin kasvattaa ilmatilan kapasiteettia ja tehostaa ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluja. Hanke on yleiseurooppalainen, ja siihen voivat osallistua myös unionin naapurimaat. Käytännössä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan on määrä lyhentää lentoaikoja reittien lyhentymisen ja viivästysten vähenemisen ansiosta ja siten pienentää lentokustannuksia ja ilma-alusten päästöjä. Ensimmäiset yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevat yhteiset vaatimukset hyväksyttiin vuonna 2004 (nk. SES I -paketti). Niihin kuuluivat asetus (EY) N:o 549/2004 yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista, asetus (EY) N:o 550/2004 lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta, asetus (EY) N:o 551/2004 yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä[4] ja asetus (EY) N:o 552/2004 eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta. Näitä puitteita muutettiin vuonna 2009 (nk. SES II -paketti), jotta mukaan saatiin suorituskykyyn perustuvia mekanismeja (asetus (EY) N:o 1070/2009). Sääntelyä täydennettiin vielä ulottamalla unionin lentoturvallisuussäännöt ja Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) asiaan liittyvät valtuudet koskemaan ilmaliikenteen hallintaa ja lennonvarmistuspalveluita sekä lentoasemien toimintaa[5]. Samaan aikaan on hyväksytty monia täytäntöönpanosääntöjä ja teknisiä vaatimuksia. Niitä ovat antaneet komissio komiteamenettelyä käyttäen tai harvemmin lainsäätäjät[6].

Näillä kattavilla sääntelypuitteilla on vauhditettu Euroopan ilmatilan uudelleen jäsentämistä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista: sääntelytoiminnot ja palveluntarjonta on erotettu toisistaan, ilmatilan siviili- ja sotilaskäyttöä on joustavoitettu merkittävästi, laitteiden yhteentoimivuutta on parannettu, yläilmatilan luokitusta on yhdenmukaistettu[7], on sovittu lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä ja asetettu yhteiset vaatimukset lennonjohtajien lupakirjojen myöntämiselle. Lisäksi on vahvistettu yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan rakenteen tärkeimmät osatekijät:

  • Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän[8] mukaisesti ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen yleistä tehokkuutta pyritään parantamaan asettamalla keskeisille osa-alueille – esimerkiksi turvallisuus[9], ympäristö, kapasiteetti, kustannustehokkuus ja kannustimet – sitovia suorituskykytavoitteita. Komissio hyväksyy suorituskykytavoitteet komiteamenettelyssä[10]. Komission nimittämä suorituskyvyn tarkastuselin avustaa tavoitteiden valmistelussa ja seuraa suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän täytäntöönpanoa.
  • Verkon hallinnoijan (nykyään Eurocontrol[11]) tehtävänä on parantaa EU:n ilmailuverkoston suorituskykyä. Se huolehtii verkkotoiminnoista, jotka on hoidettava keskitetysti. Esimerkkinä mainittakoon Euroopan reittiverkon suunnittelu, ilmaliikennevirtojen säätely (ATFM) ja yleisessä ilmaliikenteessä käytettyjen radiotaajuuksien koordinointi.
  • Toiminnallisten ilmatilan lohkojen tarkoituksena on vähentää Euroopan ilmatilan pirstoutuneisuutta jäsentämällä se uudelleen liikennevirtojen eikä niinkään maiden välisten rajojen mukaan. Näin on määrä mahdollistaa palveluntarjoajien tehostettu yhteistyö eli parannettu ilmatilan hallinta, reittiverkon optimointi ja mittakaavaetujen saavuttaminen palveluja yhdistämällä ja jopa maan väliset rajat ylittävät yhteensulautumiset, mikä alentaisi lennonvarmistuspalvelujen kustannuksia.
  • Vuonna 2007 perustettu SESAR-yhteisyritys (Single European Sky ATM Research) hallinnoi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknistä ja teollista puolta eli uuden eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kehittämistä ja käyttöönottoa. Osana digitaalista eurooppalaista ilmatilaa koskevaa aloitettaan SESAR pyrkii myös lisäämään automaatiota ja turvaamaan datan jakamisen ja yhteenliitettävyyden ilmaliikenteen hallinnassa.

Euroopan ilmatilan täysimittaista yhtenäisyyttä ei kuitenkaan ole vielä lähellekään saavutettu. Yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeva aloite on kohdannut vaikeuksia ja vastustusta etenkin huomattavan laajuutensa vuoksi, eikä sitä odotettukaan saatavan päätökseen vuosina 2030–2035. Komissio ehdotti kesäkuussa 2013 uusia sääntöjä, joilla korjattaisiin toiminnan tehokkuudessa ja tuloksellisuudessa sekä institutionaalisessa rakenteessa olevia puutteita. Vaikka parlamentti vahvisti ensimmäisen käsittelyn kantansa vuonna 2014, keskustelut näistä toimenpiteistä neuvoston kanssa keskeytyivät pian sen jälkeen.

Komissio antoi 22. syyskuuta 2020 muutetun version tästä ehdotuksesta, millä pyrittiin tekemään ilmaliikenteen hallinnasta kestävämpää ja häiriönsietokykyisempää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti. Ehdotettu päivitys koostui muutetusta ehdotuksesta asetukseksi yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta (2013/0186(COD), tunnetaan SES2+ -asetuksena), jossa muun muassa poistetaan säännökset toiminnallisten ilmatilan lohkojen käytön pakollisuudesta, ja ehdotuksesta asetuksen (EU) 2018/1139 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse EU:n lentoturvallisuusviraston valmiudesta toimia yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskyvyn tarkastuselimenä (2020/0264(COD))[12]. Kesäkuussa 2021 parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunta hyväksyi mietinnön tästä jälkimmäisestä ehdotuksesta, samoin kuin päivitetyt neuvotteluvaltuudet yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisesta annetusta asetusehdotuksesta (2013/0186(COD)). Toimielinten väliset neuvottelut lainsäätäjien kesken alkoivat 13. heinäkuuta 2021.

Parlamentti ja neuvosto pääsivät 5. maaliskuuta 2024 alustavaan yhteisymmärrykseen yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan uudistuksesta. Alustavan yhteisymmärryksen pääkohdat ovat seuraavat:

  • Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat ja kansallinen valvontaviranomainen voivat olla osa samaa organisaatiota, kunhan ne ovat toiminnallisesti erillisiä yksiköitä ja täyttävät riippumattomuutta koskevat vaatimukset.
  • Jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus yhdistää talous- ja turvallisuusvalvonta samaan hallinnolliseen yksikköön.
  • Jäsenvaltiot voivat mahdollistaa tiettyjen lennonvarmistuspalvelujen hankkimisen markkinaehtoisesti.
  • Kustannus-hyötyanalyysissa tarkastellaan kysymystä lentoreittimaksujen mukauttamisen tekemisestä pakolliseksi, jotta ilmatilan käyttäjiä kannustettaisiin ilmasto- ja ympäristötehokkuuden parantamiseen.
  • Kansalliset valvontaviranomaiset ja komissio arvioivat yhdessä lennonvarmistuspalvelujen suorituskykyä, ja komissioon perustetaan sisäinen riippumaton neuvoa-antava suorituskyvyn tarkastuselin avustamaan tässä tehtävässä.
  • Jotta nämä kaksi erillistä menettelyä (SES2+ (2013/0186(COD)) toisessa käsittelyssä ja EASA-PRB (2020/0264(COD) ensimmäisessä käsittelyssä) voitaisiin yhdenmukaistaa, lainsäätäjät päättivät yhdistää molemmat komission ehdotukset, jolloin neuvoa-antavaa suorituskyvyn tarkastuselintä koskevista säännöksistä tuli osa SES 2+ -asetuksen tarkistusta. Tämän vuoksi komissio ilmoitti vuoden 2025 työohjelmassaan aikovansa peruuttaa EASA-PRB-ehdotuksen.

Neuvoston ja parlamentin hyväksyttyä virallisesti tekstin asetus (EU) 2024/2803 julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 11. marraskuuta 2024.

Euroopan parlamentin rooli

Parlamentti on aina pyrkinyt poistamaan yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen esteitä soveltamalla käytännönläheistä toimintatapaa. Tässä yhteydessä se on painottanut voimakkaasti ja menestyksekkäästi tarvetta siviili- ja sotilaskäyttäjien läheiseen yhteistyöhön ilmatilan joustavan käytön mahdollistamiseksi. Parlamentti myös ehdotti toimialan neuvoa-antavan elimen perustamista, jotta sidosryhmät voisivat neuvoa komissiota yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan teknisissä näkökohdissa. Parlamentti on lisäksi aina korostanut, että Eurocontrolilla on oltava keskeinen rooli yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisessa, ja painottanut tarvetta lisätä yhteistyötä naapurimaiden kanssa aloitteen laajentamiseksi unionin rajojen ulkopuolelle. Parlamentille on myös tärkeää varmistaa, että yhtenäinen eurooppalainen ilmatila noudattaa vihreän kehityksen ohjelman tavoitetta vähentää ilmailualan ympäristövaikutuksia.

Koska yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan päätavoitteita ei ole vielä saavutettu, parlamentti on kehottanut komissiota siirtymään alhaalta ylöspäin -mallista päinvastaiseen toimintamalliin, jotta viimeisetkin vastarinnan rippeet saadaan murrettua ja aloitteen täytäntöönpano vauhdittuu etenkin SESAR-ohjelman osalta.

Parlamentin tärkeimpiin päätöksiin kuuluvat seuraavat:

Lisätietoja tästä aiheesta on parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnan verkkosivustolla.

 

[1]Ilmaliikenteen hallinnalla (ATM) varmistetaan ilma-aluksen turvallinen ja tehokas liikkuminen kaikissa lentotoiminnan vaiheissa. Siihen sisältyvät muun muassa ilmaliikennepalvelut, ilmatilan hallinta ja ilmaliikennevirtojen säätely.
[2]Lennonvarmistuspalveluilla (ANS) tarkoitetaan kaikkia lennonvarmistukselle tarjottavia palveluja, kuten ilmaliikennepalveluja, viestintä-, suunnistus- ja valvontapalveluja, ilmailun sääpalveluja ja ilmailutiedotuspalveluja.
[3]Nämä ovat yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ”viralliset” tavoitteet, joiden lähteestä ei ole tarkkaa tietoa.
[4]Lentoasemalta lentoasemalle, koska ilmatilaan saavutaan ja sieltä poistutaan lentoasemien kautta. Tätä kutsutaan ”portilta portille -malliksi”.
[5]Tämä tehtiin asetuksella (EY) N:o 1108/2009.
[6]Esimerkiksi direktiivi 2006/23/EY yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta.
[7]Ilmatila on luokiteltu luokkiin A–G, jotka määritellään kansainvälisestä siviili-ilmailusta tehdyssä Chicagon yleissopimuksessa. Lentosäännöt ja tarjottavat palvelut vaihtelevat luokasta toiseen.
[8]Perustettiin komission asetuksella (EU) N:o 691/2010.
[9]Vuodesta 2015.
[10]Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän ensimmäinen viiteajanjakso kattoi kalenterivuodet 2012–2014. Vuodesta 2015 alkaen viiteajanjaksot ovat viiden kalenterivuoden pituisia.
[11]Euroopan lennonvarmistusjärjestö (Eurocontrol) on yleiseurooppalainen siviili- ja sotilasilmailualan hallitustenvälinen järjestö, joka perustettiin vuonna 1963 varmistamaan ilmaliikenteen hallinnan turvallisuus. Eurocontroliin kuuluu 41 sopimusvaltiota. Eurocontrolilla ja EU:lla on yhteistyösopimus yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan täytäntöönpanemiseksi. Vuonna 2011 komissio nimesi Eurocontrolin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ensimmäiseksi verkon hallinnoijaksi vuoden 2019 loppuun asti sekä 1. tammikuuta 2020 ja 31. joulukuuta 2029 väliseksi ajaksi komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/709. Eurocontrol nimettiin myös yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ensimmäiseksi suorituskyvyn tarkastuselimeksi ajanjaksoksi 2010–2016.
[12]Alustavaan yhteisymmärrykseen päästiin 5. maaliskuuta 2024, joten komission odotetaan peruuttavan ehdotuksensa COM(2020)0577.

Maja STRNAD MESKO