Talousarvion toteuttaminen

Komissio on vastuussa talousarvion toteuttamisesta. Se toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa Euroopan parlamentin poliittisessa valvonnassa.

Oikeusperusta

• Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290, 291, 317–319 ja 321–323 artikla sekä Euratomin perustamissopimuksen 179 artikla
• varainhoitoasetus eli Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2024/2509, annettu 23. syyskuuta 2024, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä
• Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välinen toimielinten sopimus, tehty 16. joulukuuta 2020, talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi

Tavoite

Sen varmistaminen, että julkisia varoja käytetään asianmukaisesti sääntöjenmukaisuuden ja tuloksellisuuden periaatteita ja Euroopan unionin arvoja noudattaen.

Menettelyt

A. Toteuttamissäännöt

Komissio vastaa talousarvion tulojen ja menojen toteuttamisesta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

Talousarvion toteuttamiseen liittyy kaksi keskeistä tehtävää eli sitoumusten tekeminen ja sen jälkeen maksujen suorittaminen. Maksusitoumusmäärärahat ovat varoja, jotka varataan hankkeisiin, joita EU päättää rahoittaa. Maksumäärärahat tarkoittavat nykyisiä ja aiempia sitoumuksia varten tosiasiallisesti maksettuja varoja.

Talousarviota toteutetaan monivuotisessa rahoituskehyksessä hyväksyttyjen määrärahojen asettamissa rajoissa perussopimuksia ja varainhoitoasetuksen säännöksiä noudattaen. Varainhoitoasetus on luonteeltaan horisontaalinen, sillä sitä sovelletaan kaikkiin menoryhmiin ja tuloihin. Muita talousarvion toteuttamiseen sovellettavia sääntöjä on alakohtaisissa asetuksissa, jotka koskevat tiettyjä EU:n politiikkoja.

Keskeisenä ohjaavana periaatteena on moitteeton varainhoito[1], jota määrittävät seuraavat kolme periaatetta:

• taloudellisuus, joka tarkoittaa kustannuksiltaan mahdollisimman edullisen vaihtoehdon valitsemista,
• tehokkuus, joka tarkoittaa, että käytetyillä varoilla ja toteutetuilla toimilla saavutetaan tavoitteet parhaalla mahdollisella tavalla,
• vaikuttavuus, joka tarkoittaa asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Kun näitä periaatteita noudatetaan, toteutus on tuloslähtöistä.

Lisäksi varmistetaan EU:n arvojen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kunnioittaminen sekä EU:n taloudellisten etujen suojaaminen (lue lisää EU:n tuloista).

B. Toteuttamistavat

Komissio voi toteuttaa talousarviota jollakin seuraavista tavoista[2]:

• suoraan, jolloin toteutuksesta vastaavat komission yksiköt tai toimeenpanovirastot (suora hallinnointi)
• siirtämällä toteuttamistehtäviä jäsenvaltioille (yhteistyöhön perustuva hallinnointi)
• välillisesti siirtämällä talousarvion toteuttamistehtäviä yhteisöille ja henkilöille, kuten EU:n ulkopuolisille maille ja kansainvälisille järjestöille (välillinen hallinnointi).

Käytännössä noin 70 prosenttia talousarviosta toteutetaan hallinnoimalla varoja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa (jäsenvaltiot huolehtivat varojen jakamisesta ja hallinnoivat menoja), noin 20 prosenttia niin, että komissio tai sen toimeenpanovirastot hallinnoivat niitä suoraan, ja loput 10 prosenttia hallinnoimalla niitä välillisesti[3].

Muut EU:n toimielimet vastaavat omien talousarvion pääluokkiensa toteuttamisesta (lue lisää EU:n menoista).

C. Miten toteuttamista valvotaan?

Kaikkiin toteuttamistapoihin sovelletaan sisäistä valvontaa. Talousarvion toteuttamisen sisäisessä valvonnassa arvioidaan, onko taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteita noudatettu. Toinen tärkeä näkökohta liittyy petosten, korruption, eturistiriitojen, kaksinkertaisen rahoituksen ja muiden sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja korjaamiseen[4]. Talousarviota toteutettaessa noudatetaan julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä (hankinnat, urakat ja palvelut).

Komission tilinpäätössäännöt perustuvat Kansainvälisen tilintarkastajaliiton laatimiin julkissektorin kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin. Kehitteillä ovat myös EU:n julkisen sektorin tilinpäätösstandardit, joilla pyritään yhdenmukaistamaan julkisen sektorin tilinpitoa EU:ssa.

Rahoituksen avoimuutta koskevassa järjestelmässä on tietoja komission suoraan hallinnoimien varojen saajista. Kunkin jäsenvaltion on julkistettava tiedot yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin piiriin kuuluvien EU:n varojen saajista. Lisäksi varhaishavainta- ja poissulkemisjärjestelmä suojelee EU:n taloudellisia etuja, sillä sen avulla on mahdollista havaita varhain ja poissulkea epäluotettavat henkilöt tai yhteisöt, jotka hakevat EU:lta rahoitusta tai ovat tehneet oikeudellisia sitoumuksia komission tai muiden toimielinten kanssa, sekä määrätä näille taloudellisia seuraamuksia.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin tarkastelee talousarvion toteuttamista, koska sen tehtävänä on tarkastaa kaikki EU:n talousarvioon liittyvät tapahtumat. Jäsenvaltioille aiheutuu seuraamuksia, jos ne toteuttavat talousarviota virheellisesti. Tällaiset EU:n talousarvion tulojen menetykset oikaistaan perimällä jäsenvaltioiden hallitusten aiheettomasti maksamat varat takaisin.

Euroopan parlamentin rooli

Euroopan parlamentilla on keskeinen rooli EU:n toimielinten välisen tasapainon varmistamisessa. Budjettivallan osalta sen rooli on seuraava:

• parlamentti on toinen budjettivallan käyttäjistä, ja se tekee yhdenvertaisesti neuvoston kanssa päätökset vuotuisesta talousarviosta,
• toimielimistä vain parlamentti toimii vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena ja valvoo siten talousarvion toteuttamista.

Parlamentti voi myös vaikuttaa talousarvion toteuttamiseen lainsäädännöllisten ja muiden toimiensa kautta, esimerkiksi laatimalla mietintöjä ja päätöslauselmia tai esittämällä komissiolle suullisia tai kirjallisia kysymyksiä.

A. Talousarviomenettely

Euroopan parlamentti päättää yhdessä neuvoston kanssa EU:n vuotuisesta talousarviosta (lue lisää talousarviomenettelystä) eli siitä, miten varat jaetaan monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen seikkojen mukaisesti. Talousarvioneuvottelujen aikana parlamentti voi ehdottaa varojen ottamista varaukseen, etenkin jos se epäilee menojen oikeutusta tai komission kykyä toteuttaa niitä. Tällaisten varojen käyttöönotto keskeytetään, kunnes tietyt ennalta määritellyt edellytykset täyttyvät.

Kun talousarvio on hyväksytty, sitä voidaan vielä muuttaa talousarvion toteuttamisen aikana lisätalousarvioesityksillä ja määrärahasiirroilla, jos sekä parlamentti että neuvosto hyväksyvät ne. Komissio on kuitenkin talousarvion toteuttamisen aikana pääroolissa, sillä se hyväksyy työohjelmat ja rahoituspäätökset sekä toteuttaa itsenäisiä määrärahasiirtoja (eli siirtoja, jotka eivät edellytä parlamentin ja neuvoston hyväksyntää), silloin kun lainsäädäntö, muun muassa varainhoitoasetus, tarjoaa tähän mahdollisuuden[5].

Talousarvioon liittyvässä toimielinten välisessä sopimuksessa määrätään komission, neuvoston ja parlamentin välisestä talousarvioyhteistyöstä. Talousarvion toteuttamista arvioidaan säännöllisesti toimielinten välisissä kokouksissa, joissa tarkastellaan erityisesti maksumäärärahoja, jotta voidaan varmistaa EU:n ohjelmien sujuva täytäntöönpano ja kaikkien taloudellisten velvoitteiden täyttäminen[6].

B. Vastuuvapausmenettely

Vastuuvapausmenettely (lue lisää talousarvion valvonnasta) antaa parlamentille mahdollisuuden arvioida EU:n menoja jälkikäteen Euroopan tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen perusteella. Kyseisessä vuosikertomuksessa arvioidaan EU:n menojen ja tulojen luotettavuutta, laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta.

Vastuuvapauden myöntäminen on parlamentin päätös, joka heijastelee sen päätelmiä siitä, miten komissio ja muut EU:n toimielimet ja elimet ovat hoitaneet EU:n talousarvion toteuttamiseen liittyviä tehtäviä. Parlamentti voi myös antaa vastuuvapauspäätöslauselman esittääkseen toteuttamista koskevia vaatimuksia ja suosituksia pyytäen tekemään esimerkiksi menettelyyn liittyviä muutoksia.

Tämä talousarvion toteuttamisen parlamentaarinen valvontaprosessi auttaa varmistamaan, että asiaa koskevia oikeudellisen ja sääntelykehyksen vaatimuksia noudatetaan ja moitteettoman varainhoidon periaatetta kunnioitetaan asianmukaisesti.

Komissio on viimeaikaisten rahoitusvälineiden, kuten elpymis- ja palautumistukivälineen, myötä loitontumassa yhä enemmän perinteisestä kustannusten korvaamiseen perustuvasta lähestymistavasta ja siirtymässä kohti maksujen kytkemistä välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamiseen. Parlamentti on erityisesti painottanut tarvetta puuttua varainhoidon valvonnan heikkouksiin ja varoittanut riskeistä, joita syntyy siitä, ettei ole riittäviä tietoja moitteettoman varainhoidon periaatteen noudattamisen todentamiseksi, mikä vaikeuttaa valvontaa, heikentää avoimuutta ja haittaa demokraattista vastuuvelvollisuutta[7].

Lisätietoja tästä aiheesta on budjettivaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan verkkosivustolla.

Marine MANZINELLO

10-2025