Tavaroiden vapaa liikkuvuus
Tavaroiden vapaa liikkuvuus lisääntyi tullien ja tullien ulkopuolisten muiden kaupan esteiden poistamisen myötä. Muun muassa vastavuoroisen tunnustamisen ja standardoinnin periaatteilla edistettiin edelleen sisämarkkinoita. Vuoden 2008 uudella lainsäädäntökehyksellä vahvistettiin tavaroiden vapaata liikkuvuutta, unionin markkinavalvontaa ja CE-merkintää. Sisämarkkinoiden yhdenmukaistamiseen liittyy kuitenkin edelleen haasteita, ja muut tekijät saattavat yhä haitata tavaroiden täysin vapaata liikkuvuutta.
Oikeusperusta
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 ja 28–37 artikla
Tavoitteet
Jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden ja jäsenvaltioissa vapaassa vaihdannassa olevien kolmansista maista tulevien tuotteiden vapaa liikkuvuus on SEUT:n keskeisiä periaatteita (28 artikla). Alkujaan tavaroiden vapaa liikkuvuus nähtiin osana jäsenvaltioiden välistä tulliliittoa, johon sisältyi tullien, kaupan määrällisten rajoitusten ja vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden poistaminen sekä unionin yhteisen tullitariffin käyttöönotto. Painopiste on sittemmin siirtynyt tavaroiden vapaan liikkuvuuden kaikkien jäljellä olevien esteiden poistamiseen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.
Saavutukset
Jäsenvaltioiden välisten tullien ja määrällisten rajoitusten (kiintiöiden) poistaminen saatiin päätökseen 1. heinäkuuta 1968. Täydentäviä tavoitteita eli tulleja ja määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltämistä ja kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamista ei kyetty saavuttamaan määräajan kuluessa. Niistä onkin tullut tavaroiden vapaan liikkuvuuden politiikan keskeisiä tavoitteita.
A. Tulleja vaikutukseltaan vastaavien maksujen kieltäminen: SEUT:n 28 artiklan 1 kohta ja 30 artikla
Koska edellä mainittua käsitettä ei ole määritelty perussopimuksessa, se on pitänyt määritellä oikeuskäytännöllä. Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan kaikki maksut, jotka määrätään jäsenvaltiosta tuodulle tuotteelle mutta ei samanlaiselle kotimaiselle tuotteelle ja joiden aikaansaaman hinnanmuutoksen seurauksena niillä on samanlainen vaikutus tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen kuin tulleilla, voidaan katsoa tulleja vaikutukseltaan vastaaviksi maksuiksi (yhdistetyt asiat 2/62 ja 3/62 sekä asia 232/78).
B. Määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kieltäminen: SEUT:n 34 ja 35 artikla
Tuomioistuin totesi Dassonville-tuomiossa, että määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä pidetään kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka voivat rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti (asia 8/74, tuomio 11. heinäkuuta 1974, ja asia C-320/03, tuomio 15. marraskuuta 2005, 63–67 kohta). Tuomioistuin jatkoi päättelyään ns. Cassis de Dijon -tuomiossa, jossa vahvistettiin periaate, että jossakin jäsenvaltiossa laillisesti kyseisen maan säännösten mukaisesti perinteisillä valmistusmenetelmillä valmistettu ja kaupan pidetty tuote on päästettävä toisen jäsenvaltion markkinoille. Tähän tulkintaan perustui keskustelu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta silloin, kun lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu. Täten jäsenvaltioiden on myös unionin yhdenmukaistamistoimenpiteiden (unionin johdettu oikeus) puuttuessa hyväksyttävä toisessa jäsenvaltiossa laillisesti valmistettujen ja kaupan pidettyjen tuotteiden liikkuminen ja kaupan pitäminen markkinoillaan.
On tärkeää ottaa huomioon, että SEUT:n 34 artiklan soveltamisalaa rajoittaa Keck-tuomio, jonka mukaan tietyt myyntijärjestelyt eivät kuulu artiklan soveltamisalaan, jos ne ovat syrjimättömiä (eli jos niitä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin toimijoihin ja jos niillä on oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahantuotujen tuotteiden markkinointiin).
C. Poikkeukset määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kiellosta
SEUT:n 36 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa määrällisiä rajoituksia vastaavia rajoituksia muista kuin taloudellisista syistä, jotka liittyvät esimerkiksi julkiseen moraaliin, yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen. Näitä poikkeuksia olisi tulkittava suppeasti, eivätkä ne saa johtaa mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Poikkeusten on palveltava suoraan yleistä etua ja oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuun suojelun tasoon.
Unionin tuomioistuin totesi asiassa Cassis de Dijon antamassaan tuomiossa, että jäsenvaltiot voivat vapauttaa tietyt kansalliset toimenpiteet EU:n kaupan rajoituksista, jos ne täyttävät pakolliset vaatimukset, joita ovat esimerkiksi tehokas verovalvonta, kansanterveyden suojelu, kaupan oikeudenmukaisuus ja kuluttajansuoja. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava poikkeuksista komissiolle. Tällaisten kansallisten poikkeustoimenpiteiden valvontaa varten on otettu käyttöön tietojenvaihtomenettelyjä ja valvontamekanismi. Nämä menettelyt päivitettiin ja virallistettiin vastavuoroista tunnustamista koskevassa asetuksessa (asetus (EU) 2019/515), joka tuli voimaan 19. huhtikuuta 2020 ja korvasi asetuksen (EY) N:o 764/2008. Asetuksessa määritellään vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet toimivaltaisille viranomaisille ja yrityksille niiden myydessä tavaroita toisessa EU-maassa. Siinä esitetään, miten vastavuoroista tunnustamista sovelletaan yksittäisissä tapauksissa, muun muassa vapaaehtoisen vastavuoroista tunnustamista koskevan ilmoituksen avulla. Asetuksella pyritään edistämään hallinnollista yhteistyötä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisen parantamiseksi esimerkiksi markkinavalvonnan tieto- ja viestintäjärjestelmän avulla.
D. Kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistaminen
Yhdenmukaistamisesta annetun unionin lainsäädännön ansiosta on voitu poistaa esteitä (esimerkiksi rajoittamalla kansallisten säännösten soveltamista) ja laatia yhteisiä sääntöjä, joiden tavoitteena on varmistaa niin tavaroiden ja tuotteiden vapaa liikkuvuus kuin perussopimusten muiden tavoitteiden (esimerkiksi ympäristönsuojelu, kuluttajansuoja ja kilpailu) täyttyminen.
EU:n yhdenmukaistamisprosessia yksinkertaistettiin hyväksymällä sisämarkkinoihin liittyvien direktiivien antaminen määräenemmistöpäätöksillä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna Maastrichtin sopimuksella. Komission valkoisessa kirjassa vuodelta 1985 otettiin käyttöön ns. uusi lähestymistapa, jolla haluttiin välttää yksityiskohtainen yhdenmukaistaminen ja keskittyä kansallisten säännösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. Tämän lähestymistavan mukaan yhdenmukaistaminen rajoittuu olennaisiin vaatimuksiin ja tilanteisiin, joissa kansalliset säännöt eivät vastaa toisiaan ja haittaavat kauppaa. Tällä menetelmällä pyritään varmistamaan tavaroiden vapaa liikkuvuus yhdenmukaistamalla teknisesti kokonaisia aloja ja säilyttämällä yleisen edun suojelun korkea taso, joka vaikuttaa esimerkiksi leluihin, rakennusmateriaaleihin, koneisiin, kaasulaitteisiin ja televiestintälaitteisiin.
E. Sisämarkkinoiden toteuttaminen
Sisämarkkinoiden toteuttaminen edellytti tavaroiden vapaan liikkuvuuden kaikkien jäljellä olevien esteiden poistamista. Komission vuoden 1985 valkoisen kirjan julkaisemisen jälkeen on toteutettu merkittäviä toimia, kuten hyväksytty uusi lainsäädäntökehys markkinavalvonnan ja tuotteiden vaatimustenmukaisuuden parantamiseksi ja perustettu sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon valvontaa käsittelevä työryhmä sääntöjen paremman soveltamisen varmistamiseksi. Lisäksi äskettäin on hyväksytty sisämarkkinoiden hätätilaa ja häiriönsietokykyä koskeva säädös, jonka avulla jatkossa voidaan ehkäistä kaupan häiriöitä kriisitilanteissa. Vaikka merkittävää edistystä on tapahtunut, edelleen on jäljellä esteitä, jotka aiheuttavat sisämarkkinoiden pirstoutumista. Tätä ongelmaa korostettiin äskettäin vuoden 2024 Lettan ja Draghin raporteissa, ja sitä käsiteltiin myös komission vuoden 2025 sisämarkkinastrategiassa.
Euroopan parlamentin rooli
Parlamentti on puhunut voimakkaasti sisämarkkinoiden toteuttamisen puolesta ja korostanut erityisesti ns. uutta lähestymistapaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi. Sillä oli merkittävä rooli yhdenmukaistamisdirektiivien muotoilussa. Lisäksi se oli vahvasti mukana laadittaessa uutta lainsäädäntökehystä, joka kattaa sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan. Kyseinen lainsäädäntökehys hyväksyttiin vuonna 2008. Parlamentin ensisijaisina tavoitteina oli varmistaa, että kaikki markkinatoimijat ovat vastuussa tuotteiden vaatimustenmukaisuudesta ja turvallisuudesta, ja lisätä CE-merkinnän näkyvyyttä ja tunnettuutta kuluttajien keskuudessa. Parlamentti jatkaa aktiivisesti näitä toimia ja työstää yhdenmukaistamispakettia, johon sisältyvillä yhdeksällä direktiivillä säännellään erilaisia tuotteita, kuten hissejä, pyroteknisiä tuotteita ja räjähteitä.
Parlamentti antoi 8. maaliskuuta 2011 päätöslauselman yleisestä tuoteturvallisuudesta annetun direktiivin tarkistamisesta ja markkinoiden valvonnasta. Se kehotti siinä luomaan yhtenäisen kaikkia tuotteita koskevan markkinavalvontajärjestelmän, mikä johti vuoden 2013 tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapakettiin. Huhtikuuhun 2019 mennessä parlamentti oli hyväksynyt asetuksen (EU) 2019/1020 markkinavalvonnan tehostamiseksi ja tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi. Vuonna 2021 komissio julkisti uuden ehdotuksen, jolla varmistetaan jatkossakin muiden kulutustuotteiden kuin elintarvikkeiden turvallisuus. Maaliskuussa 2023 parlamentti hyväksyi virallisesti päivitetyt säännöt, joilla pyritään takaamaan korkeat turvallisuusvaatimukset kaikille tuotteille, joita myydään EU:ssa, niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin. Tämän jälkeen julkaistiin yleinen tuoteturvallisuusasetus.
Standardoinnilla on tärkeä asema sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamisessa. Yhdenmukaistetut EU:n standardit auttavat varmistamaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla, tekemään EU:n yrityksistä kilpailukykyisempiä ja suojelemaan kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristöä. Standardointiuudistuksen sisältöön vaikuttaakseen parlamentti antoi 21. lokakuuta 2010 päätöslauselman eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta.
Komissio esitteli 2. helmikuuta 2022 standardointistrategian häiriönsietokykyisten, vihreiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden edistämiseksi ja ehdotti muutoksia vuoden 2012 standardointiasetukseen. Tämän jälkeen 14. joulukuuta 2022 annettiin asetus, jolla päivitettiin standardien vahvistamista koskevaa EU:n oikeudellista kehystä (asetus (EU) 2022/2480). Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta (IMCO) järjesti 23. tammikuuta 2023 kuulemisen, jossa keskusteltiin standardointipolitiikan historiallisista ja tulevista suuntauksista. Kuulemiseen osallistuivat komissio ja eri sidosryhmät.
Komissio julkaisi 30. maaliskuuta 2022 uuden standardointistrategian pohjalta ehdotuksen rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta. Tämä johti asetuksen (EU) 2024/3110 hyväksymiseen 27. marraskuuta 2024. Uusia yhdenmukaistettuja sääntöjä sovelletaan myös käytettyihin ja uudelleenvalmistettuihin tuotteisiin erityisten teknisten eritelmien avulla. Säännöillä yhdenmukaistetaan rakennusalan talouden toimijoita koskevat säännökset uuden lainsäädäntökehyksen sekä markkinavalvontaa ja ekologista suunnittelua koskevien asetusten kanssa ja perustetaan rakennusalan digitaalisten tuotepassien järjestelmä.
Kahdeksannella vaalikaudella keskityttiin köysiratalaitteistoja, kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita, lääkinnällisiä laitteita ja henkilönsuojaimia koskeviin säännöksiin sekä eCall-asetukseen, joka koskee hätänumeroon 112 perustuvan ajoneuvoon asennettavan eCall-järjestelmän käyttöönoton tyyppihyväksyntävaatimuksia. Kiertotalouspaketin osana parlamentti hyväksyi lainsäädäntöä CE-merkittyjen lannoitevalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla (asetus (EU) 2019/1009).
Vuonna 2019 tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin, että tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä saatava hyöty on vuosittain jopa 386 miljardia euroa. Tavaroiden täysin vapaan liikkuvuuden tiellä on kuitenkin yhä esteitä. Näiden esteiden olemassaolo käy ilmi marraskuussa 2020 julkaistusta tutkimuksesta ”Legal obastacles in Member States to Single Market rules”, jossa tarkasteltiin kansallisia sääntöjä, jotka rajoittavat tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta ja sijoittautumisoikeutta EU:n markkinoilla. Tutkimuksessa todettiin muun muassa, että vaikka EU:n sisämarkkinat ovat maailman suurin ja onnistunein esimerkki taloudellisesta yhdentymisestä, niillä esiintyy yhä suhteettomia tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä.
Covid-19-pandemian aikana parlamentti korosti 17. huhtikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa EU:n yhteensovitetuista toimista covid-19-pandemian ja sen seurausten torjumiseksi, että on äärimmäisen tärkeää pitää EU:n sisärajat avoimina tavaroille, ja muistutti, että sisämarkkinat ovat yhteisen vaurautemme lähde ja keskeinen osa toimia covid-19-epidemian torjumiseksi. Komissio ehdotti 15. toukokuuta 2020 antamassaan tiedonannossa koordinoitua strategiaa vapaan liikkuvuuden palauttamiseksi ja sisärajatarkastusten poistamiseksi. Tämä yhteistyöhön perustuva lähestymistapa oli keskeisessä asemassa, jotta voitiin sallia välttämättömien tavaroiden, kuten lääkintätarvikkeiden ja -laitteiden, vapaa liikkuvuus EU:ssa ja lieventää valtioiden asettamien rajarajoitusten vaikutuksia.
Verkkoseminaarissa, jonka talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö järjesti IMCO-valiokunnalle marraskuussa 2020, tarkasteltiin pandemian vaikutuksia tavaroiden, palvelujen ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen EU:ssa. Siinä keskusteltiin terveydenhuoltoon liittyvien tavaroiden, kuten henkilönsuojainten, liikkuvuuteen liittyvistä haasteista ja korostettiin tarvetta parantaa EU:n koordinointia julkisissa hankinnoissa ja tavaroiden liikkumisessa tulevien kriisien varalta. Helmikuussa 2021 esitetyssä seurantatutkimuksessa ”The impact of COVID-19 on the Internal Market” tarkasteltiin edelleen pandemian vaikutusta sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan ja ehdotettiin lisätoimenpiteitä, joilla parannetaan EU:n sisämarkkinoiden kykyä selviytyä tulevista kriiseistä.
Parlamentti on ollut keskeisessä asemassa tullialan yhdenmukaistamisessa, mikä on johtanut EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön perustamiseen asetuksella (EU) 2022/2399. Tämä asetus, joka toteutetaan seuraavan vuosikymmenen aikana, käynnistää EU:n tullialan yhdennetyn palveluympäristön todistustenvaihtojärjestelmän (EU CSW-CERTEX). Järjestelmä on ollut pilottivaiheessa jo vuodesta 2017 lähtien. Vuoteen 2025 ulottuvan alkuvaiheen aikana on tarkoitus tehostaa hallitustenvälistä vaihtoa EU:n rajoilla erityisesti muiden kuin tullialaa koskevien menettelyjen osalta. Seuraavassa vaiheessa, joka alkaa vuonna 2031, otetaan käyttöön yritysten ja viranomaisten välinen järjestelmä, jolla yksinkertaistetaan tavaroiden tuontiin tai vientiin osallistuvien yritysten tulliselvitysprosessia. Näin pyritään vähentämään merkittävästi nykyisiä kaupan esteitä.
Joulukuussa 2022 talous-, tiede- ja elämänlaatuasioiden politiikkayksikkö julkaisi IMCO-valiokunnan teettämän tutkimuksen, jossa analysoitiin jäsenvaltioiden erilaisia tullilupamenettelyjä EU:hun tuotavien tuotteiden osalta. Koska erilaiset tullilupamenettelyt johtavat kaupan esteisiin ja vääristymiin sisämarkkinoilla, yksi ehdotetuista ratkaisuista oli Euroopan tulliviraston perustaminen.
Tämän lisäksi komissio antoi 17. toukokuuta 2023 tiedonannon ”Tulliuudistus: tulliliiton vieminen seuraavalle tasolle”, joka edusti kokonaisvaltaista pyrkimystä nykyaikaistaa EU:n tullikehys. Ehdotuksen yksi merkittävä osa-alue on EU:n tullidatakeskuksen perustaminen. Keskusta hallinnoi äskettäin perustettu EU:n tulliviranomainen. Tullidatakeskus toimii suurena tietovarastona petosten ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsemiseksi, mahdollistaa tietojenvaihdon EU:n ja kolmansien maiden välillä ja edistää yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden tulliviranomaisten välillä. Parlamentti vahvisti maaliskuussa 2024 ensimmäisen käsittelyn kantansa ja ilmaisi tyytyväisyytensä EU:n tulliviranomaisen ja tullidatakeskuksen tulevaan perustamiseen. Parlamentti ehdotti, että datakeskuksen olisi oltava kaikilta osin käytössä ja sen käytön olisi oltava toimijoille pakollista 31. joulukuuta 2032 mennessä. Neuvoston hyväksyttyä osittaisen neuvotteluvaltuutuksen EU:n tullikehyksen uudistamiseksi toimielinten väliset neuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2025, ja ne ovat parhaillaan käynnissä.
Lisätietoja tästä aiheesta on sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan verkkosivustolla.
Barbara Martinello