Jos oikein kovasti haluaisin, voisin elää kokonaisen päivän pelkillä Muumi-tuotteilla.
Aamulla mittaisin muumikahvit muumikeittimeen. Ryystäisin sumpin tietenkin muumimukista.
Pukisin muumivaatteet päälle ja pakkaisin työvälineet muumireppuun. Muumiautolla en tosin pääse huristelemaan, eikä markkinoiden ainoa muumitietokone oikein sovellu työläppäriksi. Se kun on suunnattu lapsille – mutta ymmärrätte pointin.
Onko tällainen ryöstöviljely sopivaa?
Ison osan arjen käyttötavarasta saa muumiversiona. Pitkään ihmettelin, miksi ihan kaikkea lantuista jakkaroihin ja verkkareista mansikkahilloon pitää myydä muumihahmojen kuvilla. Onko tällainen ryöstöviljely lainkaan sopivaa?
Ensimmäinen julkaistu muumitarina Muumit ja suuri tuhotulva täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Muutamia näyttelyitä ja konserttia lukuun ottamatta juhlinta on Suomessa keskittynyt pitkälti erilaisten tuotteiden lanseeraamiseen.
Se on kirvoittanut myös kritiikkiä. Ihastuttavat tarinat eivät tietenkään pääse oikeuksiinsa teepussin kyljessä. Mutta väitän, että tuotteistamisesta on ollut myös hyötyä. Muumit tuskin olisivat nykyään niin tunnettuja ilman kaikkea oheisroinaa.
On kuulunut huhuja, että Ruotsi olisi omimassa Muumit.
Tove Janssonin luomat hahmot ovat kuuluisimpia kulttuurituotteitamme maailmalla. Kirjailija oli jo elinaikanaan kiinnostunut hahmojensa kaupallistamisesta. Euroopassa Muumit tunnetaan, Japanissa niitä rakastetaan ja Yhdysvalloissakin kiinnostus heräilee.
Lännestä on kuitenkin kuulunut huhuja, että Ruotsi olisi omimassa suomenruotsalaiset Muumit ja juhlisi 80-vuotisjuhlaa näyttävästi. Siitäkin huolimatta, että heillä on omakin juhliva satuhahmo: kasikymppinen Peppi Pitkätossu.
Ruotsalaisten muumi-into on saanut minut miettimään, osaammeko sittenkään olla tarpeeksi innoissamme valkoisista peikoista, joiden kansainvälinen lumovoima on kiistaton.
Suomalaisten pitäisikin syleillä muumejaan oikein kunnolla. Ettei vain vahingossa käy kuin joulupukille, saunalle ja muille Suomen maabrändin kulmakiville, joita niin ikään pidetään maailmalla myös vähän ruotsalaisina.
Muumipatsaita kadunkulmiin! Ja kaupunkeihin muumitoreja!
Muumien juhlavuoden tuoteilottelu voi olla jonkinlainen alku. Mutta jakkarat ja juhlamukit ovat vielä aika kesyjä. Miksi emme veisi muumihulluuttamme vieläkin pidemmälle? Tai mitä jos emme jättäisi muumeja pelkäksi kaupalliseksi siirtokuvaksi, vaan hyödyntäisimme hahmoja myös kansallisesti nykyistä rohkeammin?
Muumipatsaita kadunkulmiin! Ja kaupunkeihin muumitoreja, joille juosta, kun Suomi voittaa jääkiekossa, koripallossa tai curlingissa.
Maamme-laulun vaihtoa Finlandia-hymniin on pohdittu vuosia. Mutta löytyyhän meiltä uudempaakin kansallistunnettamme hivelevää lyriikkaa. Kyllä kelpaisi katsoa suomalaisia maailmanmestareita, kun he laulaisivat kyynel silmäkulmassa Muumi-sarjasta tuttua laulua:
”Karkeloi kansa ja kunnailla soi...!”
Vakavasti ottaen: muumit ovat jotain, mitä kaltaisellamme jurolla metsäkansalla ei periaatteessa kuuluisi olla hallussaan. Valkoinen peikko on saippuakuplapyssy kauluspaidan rintataskussa. Kun muumit vetäisee esiin, tunnelma kevenee ja maakuva pehmenee. Miksi tällaista pyssyä ei käyttäisi?
Väkivaltaisina, vihaisina ja kovina aikoina muumien pehmeät arvot, kuten ystävyys, avuliaisuus ja luonnon kunnioitus ovat lääke alati kasvavaan kyynisyyteen. Parhaimmillaan kaupallistaminen toimii myös porttina alkuperäiseen satuun ja sen arvoihin. Näillä tarinoilla on faneja jo monessa sukupolvessa ja uusia tulee.
Ei tuotteistaminen lopulta tarkoita sitä, että muumikirjojen satumaailma katoaisi minnekään. Pikemminkin on päinvastoin. Ehkä jatkuvat muumijuhlat kauppojen hyllyväleissä pitävät tarinan nimenomaan elossa.
Kovina aikoina muumien pehmeät arvot ovat lääke kyynisyyteen.
Oma suhtautumiseni näiden hellyttävien otusten kaupallisuuteen onkin loiventunut huomattavasti. Muumien esiintyminen erilaisissa tuotteissa on nimittäin helpottanut elämääni merkittävästi viime vuosina. Olen tahtoikäisen lapsen äiti, joka hyväksikäyttää peikkoa siekailematta.
Kun kaksivuotias muumifani ei suostu iltatoimille, saatan muistuttaa, että kylppärissä odottaa tosi kiva hammastahna. Arvaatte varmaan, mikä tarinoista tuttu otus hammastahnatuubia koristaa.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.