Unionin tulot

EU:n talousarvio rahoitetaan suurelta osin unionin omista varoista, minkä lisäksi sitä täydennetään muilla tuloilla. Vuotuisten tulojen on katettava kokonaan vuotuiset menot, koska talousarvio ei saa olla alijäämäinen. Neuvosto päättää omien varojen järjestelmästä yksimielisesti ottaen huomioon Euroopan parlamentin kannan, ja päätös edellyttää ratifiointia kaikissa jäsenvaltioissa. Komissio teki ehdotuksen omien varojen järjestelmän uudistuksesta yhdessä vuosien 2028–2034 monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen kanssa.

Oikeusperusta

• Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 311 artikla ja 322 artiklan 2 kohta sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A ja 171 artikla
• neuvoston päätös (EU, Euratom) 2020/2053, annettu 14. joulukuuta 2020 Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä
• neuvoston asetus (EU, Euratom) 2021/768, annettu 30. huhtikuuta 2021, Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimenpiteistä,
• neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014, annettu 26. toukokuuta 2014, perinteisten, ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä, jota muutettiin myöhemmin neuvoston asetuksella (EU, Euratom) 2022/615, annettu 5. huhtikuuta 2022,
• neuvoston asetus (EU, Euratom) 2021/769, annettu 30. huhtikuuta 2021, arvonlisäverosta kertyvien omien varojen lopullisesta yhdenmukaisesta kantomenettelystä
• neuvoston asetus (EU, Euratom) 2021/770, annettu 30. huhtikuuta 2021, kierrättämättömään muovipakkausjätteeseen perustuvien omien varojen laskennasta, kyseisten omien varojen käyttöön asettamisessa noudatettavista menetelmistä ja menettelyistä, käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteistä sekä bruttokansantuloon perustuvien omien varojen tietyistä näkökohdista

Tavoite

EU:n taloudellisen riippumattomuuden turvaaminen talousarvion kurinalaisuutta noudattaen.

Tausta

Omista varoista 21. huhtikuuta 1970 tehdyllä päätöksellä Euroopan talousyhteisölle (ETY) myönnettiin omat varat. Vuosittain unionin käyttöön asetettavien omien varojen enimmäismäärä on tällä hetkellä 1,4 prosenttia unionin bruttokansantulosta (BKTL), kuten 14. joulukuuta 2020 annetussa neuvoston päätöksessä (EU, Euratom) 2020/2053 säädetään. Kokonaismenot eivät saa ylittää kokonaistuloja, joten tämä enimmäismäärä rajoittaa myös menoja nykyisen vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen (1.4.3) puitteissa.

Tulorakenne

1. Omat varat

’Perinteiset’ omat varat koostuvat pääasiassa tuontitulleista, joita on kannettu vuodesta 1970 lähtien. Osuus, jonka jäsenvaltiot voivat pidättää itsellään kantokuluina, on 25 prosenttia. Perinteisten omien varojen osuus kaikista omista varoista on yleensä noin 10–15 prosenttia[1].

ALV-perusteiset omat varat muodostuvat unionin talousarvioon siirrettävästä jäsenvaltioiden arvioidun arvonlisäverokertymän (ALV) prosenttiosuudesta. Arvonlisäveroon perustuvista omista varoista säädettiin vuoden 1970 päätöksessä. Nämä varat saatiin kuitenkin käyttöön vasta, kun arvonlisäverojärjestelmät yhtenäistettiin jäsenvaltioiden välillä vuonna 1979. ALV-perusteisten varojen osuus kaikista omista varoista on nyt noin 10 prosenttia.

Muovijätteeseen perustuvat omat varat otettiin käyttöön 1. tammikuuta 2021 alkaen vuoden 2020 omia varoja koskevalla päätöksellä. Kyseessä on kansallinen maksuosuus (suora siirto jäsenvaltioiden talousarvioista), joka lasketaan kierrättämättömän pakkausmuovijätteen määrän perusteella ja jonka yhdenmukainen verokanta on 0,80 euroa kilogrammaa kohti. Niiden jäsenvaltioiden maksuosuuksia, joiden bruttokansantulo asukasta kohden on alle EU:n keskiarvon, alennetaan vuotuisella kiinteämääräisellä vähennyksellä, joka vastaa 3,8:aa kilogrammaa muovijätettä henkeä kohti. Näistä varoista saatavat tulot muodostavat noin 3–4 prosenttia omista varoista muodostuvista tuloista.

BKTL-perusteiset omat varat koostuvat jäsenvaltioiden bruttokansantuloon perustuvista maksuista, joiden yhdenmukainen prosenttiosuus vahvistetaan vuotuisen talousarviomenettelyn yhteydessä. Näistä omista varoista sovittiin 24. kesäkuuta 1988 annetulla neuvoston päätöksellä 88/376/ETY. Alun perin niitä oli tarkoitus periä vain, jos muilla omilla varoilla ei pystyttäisi kattamaan menoja kokonaan. Nykyisin niillä kuitenkin rahoitetaan valtaosa EU:n talousarviosta. BKTL-perusteiset omat varat ovat kolminkertaistuneet 1990-luvun lopusta lähtien, ja nykyään niiden osuus kaikista omista varoista on noin 60–70 prosenttia.

2. Muut tulot ja edelliseltä varainhoitovuodelta siirrettävä ylijäämä

Muihin tuloihin sisältyvät EU:n henkilöstön palkoistaan maksamat verot, kolmansien maiden EU:n ohjelmille suorittamat maksut, korkomaksut sekä EU-lainsäädäntöä rikkoneiden yritysten maksamat sakot. Kunkin varainhoitovuoden mahdollinen ylijäämä otetaan tulona seuraavan varainhoitovuoden talousarvioon. Muut tulot, ylijäämät ja tekniset mukautukset ovat yleensä noin 2–8 prosenttia tulojen kokonaismäärästä.

Muihin tuloihin kirjataan myös luotonotto, jonka osuus talousarviosta on tällä hetkellä 25–30 prosenttia. EU:n talousarvio ei saa olla alijäämäinen, eikä sen menoja saa rahoittaa ottamalla lainaa. Komissio kuitenkin valtuutettiin lainaamaan poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti pääomamarkkinoilta enintään 750 miljardia euroa (vuoden 2018 hintoina), jotta voidaan rahoittaa NextGenerationEU-elpymisvälineestä myönnettävät avustukset ja lainat. Tämän nettoluotonoton olisi päätyttävä vuoden 2026 lopussa. Sen jälkeen vain rahoitusoperaatiot ovat sallittuja.

3. Korjausmekanismit

Omien varojen järjestelmää on käytetty myös korjaamaan jäsenvaltioiden nettomaksuosuuksien välistä budjettiepätasapainoa. Vaikka vuonna 1984 käyttöön otettua Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtyä maksuosuuden alennusta ei enää sovelleta, kiinteämääräiset korjaukset alentavat Tanskan, Saksan, Alankomaiden, Itävallan ja Ruotsin osuuksia edelleen kaudella 2021–2027.

EU:n omien varojen uudistaminen

Lissabonin sopimuksessa määrättiin, että talousarvio rahoitetaan edelleen kokonaisuudessaan unionin omin varoin ja että neuvostolla on myös vastaisuudessa parlamenttia kuultuaan valta hyväksyä yksimielisesti päätös unionin omien varojen järjestelmästä[2], ottaa käyttöön uusia omien varojen luokkia ja poistaa olemassa olevia luokkia. Lisäksi siinä määrättiin, että neuvosto voi vahvistaa näiden päätösten täytäntöönpanotoimenpiteet vasta saatuaan parlamentin hyväksynnän, ja siten vahvistettiin parlamentin asemaa.

Lissabonin sopimuksen uusien määräysten nojalla parlamentti on viime vuosina useissa kannoissaan ja päätöslauselmissaan toistuvasti vaatinut omien varojen järjestelmän perusteellista uudistusta[3]. Parlamentin tavoitteena oli entistä vakaampi EU:n talousarvio, joka tukisi EU:n toimintapoliittisia tavoitteita. Siksi parlamentti ilmaisi, että tarvittiin kunnianhimoista, tasapainoista, oikeudenmukaista, yksinkertaista ja avointa uusien EU:n omien varojen kokonaisuutta, joka ei lisäisi kansalaisten verotaakkaa. Parlamentti myös vaati uudistuksia, joilla tehdään tulonkannosta yksinkertaisempaa, avoimempaa ja demokraattisempaa, pienennetään BKTL-maksuosuuksien osuutta ja poistetaan asteittain kaikenlaiset maksuosuuksien alennukset.

Montin korkean tason työryhmä esitti tammikuussa 2017 loppuraporttinsa, jossa käsiteltiin läpinäkyvämpiä, yksinkertaisempia, oikeudenmukaisempia ja demokraattisesti vastuullisempia tapoja rahoittaa EU:n talousarvio. Sen päätelmänä oli, että EU:n talousarviota oli uudistettava niin tulo- kuin menopuolenkin osalta, jotta voidaan ratkaista nykyiset haasteet ja saada aikaan näkyviä tuloksia EU:n kansalaisille.

Komissio teki tämän raportin ja myöhemmin EU:n rahoituksen tulevaisuudesta annetun pohdinta-asiakirjan pohjalta 2. toukokuuta 2018 ehdotuksen uusien omien varojen käyttöön ottamisesta[4], mutta sitä ei hyväksytty.

Viimeaikaiset pyrkimykset uudistaa EU:n tuloja

Valtion- tai hallitusten johtajat sopivat 17.–21. heinäkuuta 2020 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vuosien 2021–2027 monivuotisesta rahoituskehyksestä, EU:n elpymisvälineestä, maksujen enimmäismäärän nostamisesta ja kierrättämättömään muovijätteeseen perustuvien uusien omien varojen käyttöönotosta tammikuusta 2021 alkaen.

EU:n elpymisväline perustui komission 28. toukokuuta 2020 tekemään esitykseen, jossa ehdotettiin, että unioni ottaisi covid-19-pandemian vaikutusten torjumiseksi lainaa 750 miljardia euroa laskemalla kansainvälisillä markkinoilla liikkeeseen EU:n puolesta joukkovelkakirjoja, joiden maturiteetti olisi 3–30 vuotta. Komissio ehdotti, että omien varojen enimmäismäärää korotetaan poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti 0,6 prosentilla EU:n BKTL:sta EU:n velkojen huomioon ottamiseksi, jotta hankittu markkinarahoitus voidaan maksaa takaisin. Tämä korotus täydentäisi ehdotettua pysyvää korotusta 1,2 prosentista 1,4 prosenttiin BKTL:sta, jotta uusi taloudellinen tilanne voitaisiin ottaa huomioon.

Parlamentti vastasi korostamalla 23. heinäkuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa, että ainoastaan uusien omien varojen luominen voi auttaa maksamaan takaisin elpymisvälineeseen liittyvästä luotonotosta syntyneen EU:n velan. Näin voitaisiin myös pelastaa EU:n talousarvio ja lieventää jäsenvaltioiden valtionkassoihin ja unionin kansalaisiin kohdistuvaa finanssipoliittista painetta. Parlamentti toisti 16. syyskuuta 2020 kuulemismenettelyssä esittämässään kannassa kehotukset ottaa käyttöön uusia omia varoja etenemissuunnitelman mukaisesti.

Parlamentin, neuvoston ja komission neuvottelijat pääsivät 10. marraskuuta 2020 poliittiseen yhteisymmärrykseen monivuotisesta rahoituskehyksestä, omista varoista ja tietyistä elpymisvälineen hallintoon liittyvistä näkökohdista. Sen seurauksena Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseen toimielinten sopimukseen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sisältyi uusi liite, jossa vahvistettiin etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönotolle kaudella 2021–2027 elpymisvälineeseen liittyvän velan takaisinmaksun kattamiseksi.

Uusi omia varoja koskeva päätös hyväksyttiin 14. joulukuuta 2020, ja kaikki jäsenvaltiot saivat ratifioitua sen 31. toukokuuta 2021 mennessä, minkä jälkeen sitä on sovellettu taannehtivasti 1. tammikuuta 2021 alkaen.

Myöhemmin julkaistiin vielä kaksi komission ehdotusta 22. joulukuuta 2021 ja 20. kesäkuuta 2023[5]. Ne käsittivät omat varat, jotka perustuivat päästökauppajärjestelmässä huutokaupatuista päästöoikeuksista saataviin tuloihin, EU:n hiilirajamekanismin (CBAM) tuottamiin tuloihin ja yritysten voittoihin perustuviin väliaikaisiin tilastopohjaisiin omiin varoihin (jotka korvattaisiin yhtiöverotukseen perustuvilla aidoilla omilla varoilla).

Neuvosto ei hyväksynyt tätä omien varojen kokonaisuutta, joten komissio julkaisi 16. heinäkuuta 2025 uuden ehdotuksen EU:n omien varojen järjestelmästä. Siihen sisältyvät aiemmin ehdotetut uudet omat varat, jotka saadaan hiilirajamekanismista (75 prosenttia sen tuottamista tuloista) ja käytössä olevasta ETS1-päästökauppajärjestelmästä (30 prosenttia sen tuottamista tuloista; ETS2-järjestelmän tuottamat tulot on jätetty vielä ulkopuolelle). Siinä ehdotetaan uutta omien varojen lähdettä, joka perustuu keräämättä jääneen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrään (2 euroa kilogrammalta), tupakan ja tupakanvastikkeiden valmisteveroon (15 prosenttia vähimmäisvalmisteverosta) ja EU:ssa toimivien suurten yritysten maksamaan vuotuiseen kiinteämääräiseen maksuun (enintään 0,1 prosenttia niiden nettoliikevaihdosta). Ehdotukseen sisältyy myös nykyisten omien varojen mukautuksia, kuten perinteisten omien varojen kantokulujen alentaminen (25 prosentista 10 prosenttiin) ja muovijätteeseen perustuviin omiin varoihin tehtävät muutokset (korotetaan verokanta 1 euroon kilogrammalta, ja mukautetaan sitä myös jatkossa inflaation huomioon ottamiseksi). Ehdotuksessa myös selvennetään, että sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät määrät kuuluvat perinteisten omien varojen luokkaan, ja poistetaan arvoltaan vähäisiä paketteja koskevat poikkeukset. Lisäksi siinä ehdotetaan kaikkien mukautusten lakkauttamista, mukaan lukien kiinteämääräiset bruttokansantuloon liittyvät alennukset, alv-määräytymisperusteen rajaaminen ja muovijätteeseen perustuvia omia varoja koskevat vähennykset.

Ehdotetun paketin odotetaan tuottavan 40 prosenttia nykyisestä vuotuisesta talousarviosta: noin 6 prosenttia saataisiin päästökauppajärjestelmästä, 1 prosentti hiilirajamekanismista, 10 prosenttia sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta, 7,5 prosenttia tupakasta, 4,5 prosenttia yrityksiltä perittävään maksuun perustuvista omista varoista ja 10 prosenttia nykyisten omien varojen mukautuksista.

Euroopan parlamentin näkemykset uudistusehdotuksista

Vuonna 2021 ehdotetusta uusien omien varojen korista järjestetyssä kuulemismenettelyssä parlamentti yleisesti kannatti ehdotusta ja teki siihen joitakin tarkistuksia. Parlamentti antoi myös 10. toukokuuta 2023 päätöslauselman, jossa se kehotti neuvostoa hyväksymään kyseisen korin ja ehdotti muita uusia omia varoja. Myöhemmin parlamentti hyväksyi toista pakettia koskevan ehdotuksen muutamin tarkistuksin 9. marraskuuta 2023 antamassaan päätöslauselmassa.

Tuoreimman kantansa parlamentti ilmaisi 7. toukokuuta 2025 antamassaan päätöslauselmassa, jossa se jälleen kehotti neuvostoa hyväksymään kiireellisesti uusia omia varoja ja korosti, että uudet aidot omat varat toimielinten sopimuksessa määritettyjen varojen lisäksi ovat olennaisen tärkeitä.

Andras Schwarcz

10-2025