Kuusitoista vuotta sitten Sveitsissä elettiin jännittyneissä tunnelmissa. Maahanmuuttovastainen Sveitsin kansanpuolue sai järjestettyä maahan kansanäänestyksen, jossa päätettiin, kielletäänkö minareettitornien rakentaminen moskeijoihin.
Hanketta kritisoitiin kovin sanoin uskonnonvapauden ja vähemmistöjen oikeuksien polkemisesta. YK:n ihmisoikeusneuvosto sanoi kiellon rikkovan kansainvälistä oikeutta. Myös Sveitsin hallitus kehotti kansalaisiaan äänestämään kieltoa vastaan.
Oikeusvaltio ja demokratia eivät ole sama asia.
Toisin kävi: enemmistö sveitsiläisistä äänesti minareettikiellon puolesta. Tapaus havainnollistaa osuvasti, miten demokratia ja oikeusvaltio voivat olla törmäyskurssilla keskenään.
Puhumme demokratiasta ja oikeusvaltiosta usein yhdessä ikään kuin ne olisivat synonyymeja. Näin ei kuitenkaan ole. Oikeusvaltio perustuu ennakoitavuuteen, demokratia taas ennakoimattomuuteen.
Kansalaisten poliittiset näkemykset ailahtelevat. Siinä on itse asiassa demokratian hienous. Yhteiskuntaa voi muuttaa, kun kansalaiset muuttavat mieltään.
Oikeusvaltion hienous taas on siinä, että se ei heilu sinne tänne, vaan toimii lain ja perusoikeuksien mukaan. Oikeusvaltio estää mielivaltaisen puuttumisen ihmisten vapauksiin.
Demokratiaa on kritisoitu läpi historian sen ailahtelevuuden takia
Jännite demokratian ja oikeusvaltion välillä kuvaa monia nykypäivän poliittisia kamppailuja. Siksi asiaa pitäisi tarkastella paljon tarkemmin eikä antaa ymmärtää, että demokratia ja oikeusvaltio ovat kitkaton pari.
Läpi historian teoreetikot ovat kritisoineet demokratiaa juuri sen ailahtelevuuden takia. Antiikin Kreikkaa pidetään demokratian synnyinsijana, mutta jo sieltä on peräisin myös kritiikki demokratian mielivallasta.
Filosofi Platonin mukaan ihmiset toimivat mielihalujensa ja tunteidensa ohjaamana, mikä tekee demokratiasta epävakaan ja vaarallisen hallintomuodon. Niin Platonin kuin myöhempien ajattelijoiden ratkaisu oli rajoittaa demokratiaa eri tavoilla.
Jos kansalaiset vaativat kuolemaa yhdelle yhteisönsä jäsenistä, oikeusvaltio estää mestauslavan pystyttämisen torille.
Platon ideoi filosofikuninkaan, mutta se ei ikinä vakiinnuttanut paikkaansa länsimaisia yhteiskuntia määrittävänä hallintomuotona. Halu rajoittaa demokratiaa on silti pysynyt vallalla aina näihin päiviin saakka. Ranskalainen filosofi Jacques Rancière on jopa esittänyt, että hallitseva yhteiskuntaluokka on aina suhtautunut demokratiaan vihamielisesti.
Oikeusvaltio on nykypäivän vastaus Platonin esittämään demokratiaongelmaan. Jos kansalaisten enemmistö päättää poistaa yhden vähemmistöryhmän perusoikeudet, oikeusvaltio tulee väliin. Jos kansalaiset vaativat kuolemantuomiota yhdelle yhteisönsä jäsenistä, oikeusvaltio estää mestauslavan pystyttämisen torille.
Oikeusvaltiota on helppo puolustaa niin pitkään, kun oma poliittinen intohimo ei ole ristiriidassa sen kanssa. Mutta mitä tapahtuu siinä vaiheessa, jos itselle tärkeä poliittinen tavoite törmää oikeudellisiin raja-aitoihin?
Usein käy niin, että oikeusvaltio häviää kansan tahdolle. Näin kävi Suomessakin vuonna 2024, kun suomalaisten enemmistö kannatti oikeudellisesti ongelmallista rajalakia.
Oikeusvaltiota on helppo puolustaa, kunnes se rajoittaa omia poliittisia intohimoja.
Suomessa on jo pidempään purnattu, että oikeudelliset tulkinnat estävät demokratian toteutumisen. On puhuttu perusoikeusfundamentalisteista ja jopa perustuslakitalebaneista, jotka estävät poliittisen päätöksenteon perustuslakiin vedoten.
Kohkaamisen sijaan meidän pitäisi käydä vakavampaa yhteiskunnallista keskustelua demokratian ja oikeusvaltion jännitteistä. Ne ovat yhä näkyvämpi osa eurooppalaista politiikkaa.
Ei riitä, että muistutetaan demokratian ja oikeusvaltion tärkeydestä. Demokratian puolustajien on syytä eritellä, ovatko he valmiita puolustamaan kansan tahtoa myös silloin, kun se on ristiriidassa oikeusvaltion kanssa. Oikeusvaltion puolustajien on puolestaan kerrottava, miksi ja milloin demokratian valtaa pitää suitsia.
Ilman avointa keskustelua ajaudumme pahimmillaan tilanteeseen, jossa osa kansalaisista näkee oikeusvaltion vihollisena, koska se estää heitä saavuttamasta poliittisia tavoitteitaan – silloin unohtuu, että oikeusvaltio on näidenkin kansalaisten ainoa turva, jos enemmistö kääntää heille selkänsä.
Johanna Vuorelma
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa työskentelevä politiikan tutkija, jonka mielestä demokratian ja oikeusvaltion puolustaminen vaatii kriittistä keskustelua käsitteiden merkityksestä