Sitä meemiä Toni Tuomanen ei lopulta halunnut julkaista Facebookissa.
Ei vaikka hän oli aiemmin julkaissut uskontokriittisiä näkemyksiään ja uskontoa parodioivia meemejä.
Meemi leikittelee ajatuksella, että Jumala rankaisee kirkkoon astuvaa ateistia sytyttämällä hänet tuleen hieman samaan tapaan kuin päivänvalo tuhoaa vampyyrin.
– Meemi oli minusta hauska, mutta poistin sen heti julkaisun jälkeen, koska sen voi tulkita väkivaltaiseksi, Tuomanen sanoo.
Hän myös ajatteli, että hänen uskovat kaverinsa olisivat voineet pahastua siitä.
Yle keräsi verkkosivuillaan viikon ajan kokemuksia siitä, millaisia kuvia tai postauksia ihmiset ovat jättäneet julkaisematta sosiaalisessa mediassa. Vastauksia tuli yli 80. Niissä syiksi mainittiin muun muassa pelko maineen menettämisestä, ulkonäön arvostelusta tai rajusta lynkkauksesta eriävän mielipiteen vuoksi.
Myös Annika Hannonen jätti painamatta julkaise-nappia.
Hän seurasi englanninkielisellä Bored Panda -sivustolla Amerikassa käytyä keskustelua aborttioikeuksien eväämisestä.
Mustan huumorin ystävänä Hannonen ajatteli kirjoittaa kommenttiketjuun (vapaasti haastateltavan itsensä suomentama):
”Kyllä niiden kouluampumisissa menehtyneiden lasten tilalle kansalaisten on pakko tehdä uusia veronmaksajia vaikka väkisin.”
– Ajattelin kuitenkin, että se olisi jo niin mauton läppä, ettei se olisi mennyt läpi edes mustimmassa huumoriketjussa. Koin meneväni liian pitkälle inhimillisen kärsimyksen kustannuksella.
Hannosen mielestä sarkasmi ei välity tekstistä kovin hyvin, eikä hän halunnut tuottaa tuskaa ihmisille, jotka ovat menettäneet lapsensa kouluampumisissa. Tuntui myös pahalta niiden naisten puolesta, jotka eivät saa aborttia, vaikka lapsen saaminen uhkaisi heidän henkeään.
Hannonen kertoo oppineensa ottamaan muiden näkökulmat paremmin huomioon verkkokeskusteluissa ja arvioimaan, mitä on sopivaa kirjoittaa ja mikä ei.
Itsesensuuri voi uhata jopa demokratiaa
Tällä hetkellä esimerkiksi sosiaalituet, niiden käyttäminen ja työttömyys ovat kuumia perunoita. Keskusteluihin osallistuvia ihmisiä syyllistetään välillä rankasti.
Tämän on todistanut vihapuhetta ja sosiaalisen median keskusteluja Tampereen yliopistossa tutkiva Reeta Pöyhtäri.
Hänen mukaansa erityisen vaikeaa on käydä asiallista keskustelua uskonnosta tai vähemmistö- ja maahanmuuttokysymyksistä, koska ihmisillä on niin erilaisia näkemyksiä niistä.
– Jos joku pelkää aidosti osallistua keskusteluun arkaluontoisista aiheesta turvallisuutensa vuoksi ja jättää julkaisun tästä syystä tekemättä, niin silloin voidaan puhua jo tietoisesta itsesensuurista.
Ja se alkaa olla Pöyhtärin mukaan uhka jo demokratialle.
Sarkasmia tai parodiaa ei myöskään ymmärretä samalla tavalla yhtenevästi kuin aiemmin. Nykyään sosiaalisen median yhteisöt ja kuplat ovat eriytyneet: mikä on yhdelle sarkasmia, ei välttämättä ole sitä toiselle. Sama vitsi ei mene läpi kaikille.
Pöyhtäri näkee myös toivon pilkahduksia nettikeskusteluissa. Ihmiset osaavat tulkita entistä paremmin sosiaalisen median viestejä. Moni käyttää sananvapauttaan harkitusti ja miettii, millaisia sosiaalisia seurauksia julkaisulla voi olla.
Somen etsikkoajasta ollaan siirtymässä eteenpäin.
– Koska somejättejä on niin vaikea hallita, ihmiset äänestävät näppiksillään ja siirtyvät toisille alustoille, kun joku paikka muuttuu liian inhottavaksi.
Uusi satiiri nostaa esiin aiheita, joista on nykypäivänä hankala puhua. Melatie-animaatiosarja on ronskia huumoria sisältävä satiiri, jossa seurataan kolmen teini-ikäisen kaveruksen elämää. Neliosainen sarja on katsottavissa Yle Areenassa.