Mitä valtaa Euroopan parlamentilla on?
EU:n kansalaiset valitsevat Euroopan parlamentin suorilla vaaleilla joka viides vuosi. Se on tärkeä poliittisen keskustelun ja päätöksenteon foorumi EU:n tasolla. Euroopan parlamentin jäsenet
- muuttavat ja hyväksyvät EU:n lainsäädäntöä yhdessä neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden hallitusten edustajien kanssa
- päättävät EU:n talousarviosta myös yhdessä neuvoston kanssa
- valitsevat Euroopan komission puheenjohtajan ja hyväksyvät koko komission
- valvovat muiden EU:n toimielinten työtä ja sitä, miten ne käyttävät EU:n talousarviota
- ja tekevät yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden kanssa parlamentaarisen diplomatian avulla.
Lainsäädäntövalta
Valtaosa EU:n lainsäädännöstä säädetään tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä (josta käytetään usein sen aiempaa nimitystä ”yhteispäätösmenettely”). Kyseessä on EU:n tavanomainen lainsäädäntömenettely, jossa Euroopan parlamentilla ja jäsenvaltioita edustavalla Euroopan unionin neuvostolla on yhtäläinen painoarvo. Sitä sovelletaan monilla eri aloilla, joita ovat esimerkiksi muuttoliike, energia, liikenne, ilmastonmuutos, ympäristö, kuluttajansuoja ja talouden ohjausjärjestelmä.
”Hyväksyntä” on toinen päätöksentekomenettely. Moniin kysymyksiin tarvitaan Euroopan parlamentin hyväksyntä. Tällaisia ovat muun muassa uusien valtioiden liittyminen EU:hun sekä EU:n kansainväliset kauppasopimukset. Euroopan komissio valitaan hyväksyntämenettelyssä.
”Kuuleminen” on käytössä verotuksen, kilpailulainsäädännön ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaltaisilla aloilla. Kuulemismenettelyssä parlamentti voi hyväksyä tai hylätä lainsäädäntöehdotuksen ja ehdottaa siihen tarkistuksia. Parlamentin kanta ei sido neuvostoa, mutta neuvoston on kuultava parlamenttia ja odotettava sen kantaa ennen päätöksen tekemistä. Jos se ei tekisi näin, säädös olisi lainvastainen ja unionin tuomioistuin voisi kumota sen. Lisäksi jos neuvosto muuttaa ehdotusta merkittävästi, sen on kuultava parlamenttia uudelleen.
Entä aloiteoikeus? Kuka saa ehdottaa EU:n lainsäädäntöä?
Uusien EU-säädösten ehdottaminen on komission tehtävä, mutta myös parlamentilla on oikeus tehdä aloite ja pyytää komissiota antamaan lainsäädäntöehdotuksen. Tehdessään tällaisen ”lainsäädäntöaloitteen” parlamentin jäsenet voivat asettaa ehdotuksen esittämiselle määräajan. Jos komissio kieltäytyy, sen täytyy esittää perustelut kieltäytymiselle.
Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset
Uutta säädöstä hyväksyttäessä parlamentti ja neuvosto voivat valtuuttaa komission tekemään säädökseen pieniä lisäyksiä tai muutoksia, kuten teknisiä liitteitä tai päivityksiä. Tämä tapahtuu antamalla delegoituja säädöksiä (joilla täydennetään tai muutetaan säädöksen osia) tai täytäntöönpanosäädöksiä (joilla annetaan ohjeita säädöksen täytäntöönpanosta). Tällä tavoin lainsäädäntö pysyy yksinkertaisena ja ajan tasalla tarvitsematta aloittaa uusia neuvotteluja.
Komission hyväksymän säädöksen tyypistä riippuen parlamentin jäsenillä on käytettävissään erilaisia vaihtoehtoja, jos he ovat eri mieltä ehdotetuista toimenpiteistä. Parlamentin jäsenet voivat estää delegoidun säädöksen antamisen veto-oikeudellaan.
Täytäntöönpanosäädöksen tapauksessa parlamentin jäsenet voivat pyytää komissiota muuttamaan säädöstä tai peruuttamaan sen. Komissiolla ei kuitenkaan ole oikeudellista velvoitetta noudattaa pyyntöä.
Lisätietoa: